Miten kaikki kilpatanssista kiinnostuneet pääsisivät kilpailemaan? Miten voisivat kilpailla Suomessa myös ne parit, jotka eivät mahdu Suomen Tanssiurheiluliiton (STUL) nykyiseen sääntöön siitä, että tanssiparin vakio- ja latinalaistansseissa muodostavat mies ja nainen? Kesäkuussa Sateenkaaritanssijat ry järjesti paneelikeskustelun, jossa keskusteltiin sateenkaari-, same-sex ja samansukupuolisten parien kilpailumahdollisuuksista Suomessa.

Aiheesta keskustelivat panelistit SanTra Rinne, transtanssija ja ammattitanssinopettaja, same-sex ja sateenkaaritanssin pioneeri Suomessa, Veikko Lamminsalo, Vantaan Kilpatanssijat ry:n (Vakita) puheenjohtaja, sekä tanssija Eevi Lappalainen. Keskustelua johti Viivi Ali-Löytty.  Keskusteluun osallistui videotervehdyksen muodossa myös STUL:n puheenjohtaja Leena Liusvaara.

Aiemmin sateenkaari- ja same-sex -parit ovat voineet kilpailla kansainvälisissä same-sex tanssikilpailuissa, joita järjestetään pääasiassa ulkomailla. Same-sex tanssissa parin voivat muodostaa myös samaa sukupuolta olevat tanssijat.  ”Suurin ongelma same-sex tanssin tulevaisuudelle Suomessa on kilpailumahdollisuuksien puute”, Eevi kertoi. Eevin mukaan kilpailu tarkoittaa aina matkustamista, mikä rajoittaa osallistumista. Kilpailumatkaan täytyy käyttää lomat tai pidennetty viikonloppu. Näiden käyttäminen ei ole kaikille mahdollista ja matkustaminen, yöpymisineen ulkomailla vaatii myös rahaa. Myös lentämisen ympäristövaikutukset mietityttävät monia harrastajia. Tällä hetkellä kilpailua rajoittaa Korona-pandemia ja siihen liittyvät matkustusrajoitukset. Kansainvälinen kilpailutoiminta on tällä hetkellä tauolla.

Mutta miten pareja voisi tuoda kisalattioille Suomessa? Veikon mielestä sateenkaari- ja same-sex tanssipareja tulee tuoda lähemmäksi valtavirran tanssimailmaa askel kerrallaan. Hän nosti esille, että Euroopassa same-sex kilpailuja koordinoivan ESSDA:n (European Same-Sex Dancing Association) ja STUL:n järjestelmät ovat erilaiset. ESSDA:n kilpailuissa käytetään luokkiinjakoa, eli jokainen kilpaileva pari määritetään tasoluokkaan erillisen luokkiinjakokierroksen avulla jokaisen kilpailun alussa. STUL:n alaisissa kilpailuissa luokkiinjako tehdään aiempien kilpailusuoritusten perusteella.

Veikko kertoi, että hänen johtamansa tanssiseura Vakita on tehnyt sääntömuutosehdotuksen, jota käsitellään STUL:n syyskokouksessa. Ehdotuksessa säännöistä poistettaisiin termit mies ja nainen ja ne korvattaisiin termeillä viejä ja seuraaja. Sääntömuutoksen läpiviemiseksi tarvitaan ääniä, ja vasta kun muutosehdotus on mennyt läpi, voidaan keskustella muista muutoksista.

Vastaavanlainen muutos on tehty jo Rock’n’Swingtansseissa.  Paneelia varten lähettämissään terveisissä Leena Liusvaara korosti avoimen keskustelun ja aktiivisuuden merkitystä mahdollistamaan muutos myös vakio- ja latinalaistansseissa. Hänestä STUL:in alaiset järjestelmät voisivat olla avoimia myös sateenkaari- ja same-sex pareille. Liusvaara kuitenkin muistuttaa, että muutokset vaativat työtä ja sääntömuutoksia.

Ennen paneelia Sateenkaaritanssijat ry teki nopean gallupkyselyn kilpatanssin harrastajille. Kyselyyn vastauksia tuli 14, joista vajaa kolmannes oli kilpailijoita valtavirran, eli niin kutsutun mainstreamin puolelta, noin puolet ESSDA:n kilpailuissa kilpailevia ja loput ei tällä hetkellä kilpailevia vastaajia.

Vastaajista yli 70 % haluaisi kaikki kilpailijat kilpailemaan samoissa luokissa ja noin 60 prosenttia vastaajista pitäisi hyvänä ratkaisuna myös omaa luokkaa yhteisissä kisoissa. Noin puolet vastaajista pitää hyvänä ratkaisuna myös omia kilpailuja same-sex pareille.

SanTra kertoi, että on kilpaillut parinsa kanssa pääasiassa maailmalla, ja että he ovat alusta asti toivoneet kilpailua mainstream-luokissa. Myös sateenkaaritanssikisoissa on erilaisia kilpailuja, joissa osassa kaikki parit kilpailevat toisiaan vastaan. Lisäksi hän huomautti, että ESSDAN ja mainstreamin kisojen eroavaisuutena on tanssien tuleminen eri järjestyksessä luokkatasosta riippuen.

Veikko on seurannut same-sex tanssia mainstreamin puolelta. Hän oli mukana järjestämässä Vakitan ja Sateenkaaritanssijat ry:n yhteistyössä järjestämää kansainvälistä same-sex tanssikilpailua, Nordic Openia, Vantaalla joulukuussa 2018. Hän kertoi seuranneensa same-sex tanssia mielenkiinnolla ja toiveikkaana. “Tanssi kuuluu kaikille”, hän korosti. Kun lajissa ei ole kyse voimasta vain taidosta, jako mainstreamiin ja same-sex tanssiin on hänestä tarpeeton. Veikon mielestä sukupuolella ei ole merkitystä, vaan tunteet ja niiden ilmaisu toiselle ihmiselle ovat tärkeimpiä. Hänestä same-sex tanssi voisi tuoda myös valtavirran tanssimaailmaan jotakin lisää.

Sukupuoliroolit vaikuttavat myös same-sex tanssissa. SanTran mukaan ne näkyvät same-sex tanssissa monipuolisesti. Hän kertoi, että sanalla sex tarkoitetaan biologista, synnytyslaitoksella ennustettua sukupuolta, mutta joskus ajatus kääntyy niin, että tanssilattialla olisi vain mies- ja naispareja. Joskus voi olla, että on valittu selkeästi mies- ja naisrooleja, tyyliin feminiinisiä ja maskuliinisia. Tanssilattialla voi tapahtua tanssiroolinvaihtoa. Suomeksi hän on ryhtynyt käyttämään termejä viejä ja seuraaja, mutta niiden lisäksi on käytetty myös muita erilaisia nimityksiä.

Eevi kertoi, että mainstream-tanssiopetuksessa vakiintuneisiin termeihin mies ja nainen suhtaudutaan same-sex ja sateenkaaritanssijoiden joukossa eri tavoin. Joitakin termit eivät haittaa, toiset toivovat, että tanssirooleista puhuttaessa käytettäisiin termejä viejä ja seuraaja termien mies ja nainen sijaan. Toisaalta, termit viejä ja seuraaja, eivät nekään ole täysin ongelmattomia. Jos on opettanut kymmeniä vuosia, opitusta kielenkäytöstä voi olla hyvin vaikea päästä eroon, Eevi huomioi. Mahdollista voisi olla myös huomioida asia ja keskustella toivotuista termeistä oppilaiden kanssa.

Tulevaisuuden tanssiurheilulta Veikko toivoi pieniä ja suurempia tekoja. Hän kertoi, että Vakitalla on uusi sali, jossa olisi mahdollisuus järjestää kilpailuja sateenkaaritanssijoille. Ajatus on kehitysvaiheessa, mutta vaikuttaa hyvältä. Hän toivoo monipuolisia kilpailuja, pitkällä tähtäimellä myös tanssiurheiluliiton alaisuuteen. Leena Liusvaara tiivisti tervehdyksessään:

“Toivon tulevaisuuden tanssiurheilulta, että me olisimme kaikki yhdessä ja yhtä perhettä. Sillä tavalla, että meidän ei tarvitsisi keskustella siitä, kuka saa tanssia yhdessä ja kuka ei saa tanssia.“

SanTra korosti vielä yhteisöllisyyden merkitystä. Kilpailumahdollisuuksien lisäksi olisi tärkeää, että olisi olemassa myös muuta sateenkaariparitanssikulttuuria, ja tapahtumia, joihin kaikenlaiset ihmiset kokisivat itsensä tervetulleeksi tanssimaan.